Luonto on loputon ruoka-aitta voi kuulostaa kliseiseltä fraasilta, mutta on tosi asia. Mutta ennen kuin päästään siihen ruoka-aittaan, niin malttakaa hetki.
Viljelykausi on startannut ja kaikki innokkaat kotipuutarhurit kantavat multa- ja siemenpussukoita selkä vääränä kotia. Enkä minäkään ole poikkeus tässä joukossa. Tosin tänä vuonna, vaikka mieli miten tekisi viljellä taas vaikka mitä, aion pitäytyä niissä muutamassa perusjutussa.
Meillä on vuosien varrella viljelty kaikkea eri yrteistä vesimeloneihin ja jopa siinä onnistuttukin. Eksoottisemmat yritit ja kasvikset sekä perinteiset kotimaiset ovat kasvaneet omin kätösin, hoivaten ja hellien niitä ilman torjunta-aineita. Nokkoskäytteellä ja rakkaudella on kasvatettu vuosien aikana runsas sato. Mutta tänä vuonna ajattelin tosiaan pitäytyä vain perunoissa, tillissä, kehäkukissa, sipuleissa ja porkkanoissa. Ja pari eri kesäkurpitsaa on kokeiltava, mutta siinä se. Tänä vuonna kerätään ja otetaan talteen luonnon omia villiyrttejä, sillä kuten alussa totesin, luonto on loputon ruokien aarreaitta.
Kirjoitin pari vuotta sitten kirjasarjan jonka ensimmäisessä Meren maku-osassa tutustutan lukijat helppoihin resepteihin joissa voi käyttää luonnon omia villiyrttejä ja vihanneksia. Sen kirjan jälkeen on minun kesäni menneet enemmän tai vähemmän muiden keittokirjojen ja töiden tekemisen parissa ja minulle tärkeä luonto ja sen antimet jäivät hiukan sivuun.
Mutta päätin jo aikaisin tänä keväänä, että tänä vuonna tehdään paluu luontoon ja villiyrttien pariin.
Mitä villiyrtit sitten ovat
Tosiasia on se, että useimmat villiyrtit ovat meille jokaiselle tuttuja ”rikkaruohoja”. Nokkonen, voikukka, suolaheinä, apilat, siankärsämö jne.
Parasta villiyrteissä on niiden helppo saatavuus, ainakin maalla. Ne ovat edullisia ja omaavat erinomaiset ravintoarvot.
Jos kasvit ovat sinulle vieraita, niin ennen hortoilemaan lähtöä on syytä kuitenkin oppia tunnistamaan tietyt kasvit. Internetistä löytyy vino pino kasvien tunnistusohjeita, samoin verkkokursseja ja tavallisia kursseja joissa voi oppia hortoilun salat.
Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää.
Mitä villiyrteistä voi valmistaa
Olen valmistanut vuosien varrella niin apila-teeleipiä, rikkaruohokeittoa, nokkosomelettia, nokkossämpyläitä, nokkoskeittoa, suolaheinäpestoa,mesiangervobrownieita, kuusenkerkkämehua ja vaikka mitä.
Vertaan hortoilua hieman kirpputoreilla käyntiin, tosin hortoilu on aivan ilmaista. Tarkoitan sitä penkomista ja löytämisen riemua. Luonnossa samoilu tekee hyvää niin mielelle ja ruumiille. Jos sinulla ei ole aikaa ja tilaa viljellä kotona, niin lähde luontoon. Se on tulvillaan mainioita herkkuja.
Rikkaruohokeittoa ei tule väheksyä nimensä vuoksi.
Pisteliäästä nokkosesta valmistuu herkullinen nokkosomeletti. Joka kevät odotan sormet syyhyten, että ensimmäiset nokkoset pilkahtavat esiin.
Apilankukkateeleivät saavat oman pikantin makunsa kuivatuista valkoapilankukista.
Jumalaiset mesiangervobrowniet saavat jopa mantelisen hienostuneen aromin ojien koristeenakin tunnetusta mesiangervosta. Muista vain kerätä kukat puhtaasta paikasta.
Ajattelin jakaa teille Meren maku kirjastakin löytyvän suolaheinäpeston ohjeen, johon voit käyttää suolaheinän sijaan ketunleipiä, ne ovat maultaan aika samankaltaisia.
Käenkaali eli ketunleipä, joskus myös revonrieska taitaa olla meille kaikille tuttu ruoho, jota lapsuudessa tuli napsittua suuhun suoraan maasta. Käenkaali on ravinnoksi hyvin kelpaava kasvi. Se on happaman makuinen ja se sisältää oksaalihappoa. C-vitamiinipitoisuutensa ansiosta sitä on käytetty aiemmin kansanlääkinnässä keripukin hoitoon. Sen kirpeä maku antaa oman vivahteensa esimerkiksi salaatteihin tai levitteisiin. Sitä voi syödä pieninä määrinä suoraan maasta. Suuria määriä ei kerralla kannata nauttia, sillä sen siältämän oksaalihapon vuoksi suolaheiniä pidetään lievästi myrkyllisinä. Syödessä oksaalihappopitoisia lehtiä, tulisi samalla tai viimeistään lehtien nauttimisen jälkeen nauttia kalsiumpitoista ruokaa tai juomaa, esimerkiksi maitoa. Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita.
Suolaheinäpesto
1 valkosipulinkynsi
2 dl pinjansiemeniä
1/2 dl suolaheinää
n. 3/4 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
1 dl parmesaania, raasteena
1.Kuori valkosipuli. Laita se tehosekoittimeen yhdessä pinjansiementen kanssa ja aja hienoksi massaksi.
2.Lisää suolaheinä ja aja sekaisin. Lisää myös oliiviöljy ja suola. Lisää ensin puolet öljystä ja sen jälkeen tarvittaessa lisää. Aja tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon parmesaaniraaste. Säilytä jääkaapissa.
Kaikkien ylläolevien kuvien reseptit löytyvät Meren maku kirjasta.