Ruokamuistoja

Ruokaan liittyy paljon muistoja, niin herkullisia kuin joskus ei-niin-maukkaitakin muistikuvia. Joskus jo pelkkä ajatus tietystä ruoasta tuo veden kielelle – tai saa vatsan muljahtamaan. Pyysimme teitä kertomaan omia ruokamuistoja ja tarinoita meille. Tässä otteita kyselyymme kertyneistä muistoista. Tuntuuko tutulta?

Mummolan herkut

Kyselymme perusteella mummola on suomalaisen ruokaperinteen tyyssija. Sieltä kumpuavat monet muistot, tuoksut ja maut, joiden perään moni edelleen haikailee. Mikäpä lienee ollut mummolan mestarikokin salaisuus? Ruokaa on tehty varmasti rakkaudella, ja lähiruoka on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Osuutensa on varmasti silläkin, että maaseudulla leivinuuni toimi hyvin leivän leipomisessa ja uunin jälkilämmössä haudutettiin ruoat.

• Oman mummon tekemät herkut; perunavelli, itse tehty ruisleipä jonka päälle sai hirvenlihaa mikä oli myös paistettu leivinuunissa. Se tuoksu jo sai veden kielelle. Itse olen myös yrittänyt, mutta eihän niistä tule niin hyviä.
• Mummon paistamat muurinpohjaletut, joita syötiin auringonpaisteessa kesäisin.
• Mummini opetti mut tekemään karjalanpiirakoita. Ihana oli lapsena herätä mummolassa, kun tuore leipä tuoksui. Mummoni oli leiponut karjalanpiirakoita ja rieskoja ja loppu lämpöön hän laittoi karjalanpaistin. Mummoni kanssa kävimme myös lähilammella onkimassa. Tuo aika oli parasta aikaa lapsuudessa ja niitä muistelen lämmöllä.
• Ihania ruokamuistoja minulla on monia ja lähes kaikki muistot liittyvät mummooni. Ehkä sydäntä lämmittävin muistoni on mummon ja papan kanssa mökillä vietetyt hetket, jolloin mummo teki omalla reseptillä lihapullia. Mummoni otti aina meidän lapset ruuanlaittoon ja leivontaan mukaan, mikä tekee nyt muistoista vieläkin rakkaampia. Lihapullien kanssa oli usein uusia perunoita tillillä ja voilla. Lihapullat olivat yksinkertaisuudessaan meheviä ja maustettu vain pippurilla, sipulilla ja suolalla, sipulin mummo aina pehmensi paistaen ennen lihapullataikinaan laittoa. Lihapullien lisäksi mummon tekemä perinteinen lihapasteija, jonka hän teki uunipellille kahdesta isosta levytaikinasta. Näitä olen nyt koittanut ajoittain tehdä yhdessä lasten kanssa ja saada yhtä hyvän tuoksun ja yhtä hyvän makuelämyksen aikaan omille lapsilleni <3
  
• Mummon tekemä makaronilaatikko. Mummola oli 200 kilometrin päässä ja siellä käyminen tuntui pienestä lapsesta kuin seikkailulta. Muistot niiltä ajoilta ovat erittäin rakkaat. Istuimme saman pöydän ääreessä ja mummo oli valmistanut makaronilaatikkoa. Se maistui mitä parhaimmalta. Hän oli myös aina muistanut ostaa minua varten piimää ja punajuurisalaattia, sillä hän tiesi, kuinka paljon niistä tykkäsin. Nykyään mummoni, 92 vuotta, asuu onneksi lähempänä. Vielä omassa kodissaan, mutta nyt on meidän vuoromme tehdä hänelle ruokaa.
• Oma hauska ruokamuistoni on mummolasta, kun en suostunut syömään lempiruokaani kalakeittoa. Syy siihen oli se, että mummo oli heittänyt soppaan ruohoa. Kerroin tästä äidilleni oikein järkyttyneenä samana iltana. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli tilli ja nykyään tilli maistuu oikein hyvin.

Perheen ruokahetket

• Lapsuudesta on jäänyt mieleen isän tekemät hapankorppurullat, joita oli aina juhlissa. Isä ei paljoa tehnyt ruokaa, mutta se oli hänen spesiaalinsa. Vielä nykyäänkin tekee niitä ajoittain ja hyviä ovat.
• Odotimme aina lapsena veljen kanssa lasagnea, joka oli lempiruokaamme. Vanhempamme suostuivat kuitenkin tekemään sitä vain todella harvoin, sillä sen valmistus oli suurissa määrin erittäin työlästä. Aina kun sitä oli ruokana, se tuntui jonkin sortin juhlapäivältä. Näin aikuisiällä sen tietyn lasagneruuan tuoksu tuo mieleen sen lapsuuden riemun.
• Lapsena äiti leipoi aina voisilmäpullia ja joka päivä kun tulin koulusta pullat ja lämmin kaakao odotti.
• Lapsuuden vapuissa kohokohta oli äidin tekemä sima ja suuri tarjotillinen rapeita vielä lämpimiä rapeita sokerimunkkeja. Aika monta tuli syötyä :)
  
• Tulin bussilla parhaan kaverini kanssa koulusta. Meillä molemmilla oli "sudennälkä". Kumpikin meistä inhosi silakkalaatikkoa, mutta nälissämme vakuutimme toisillemme, että syödään mitä tahansa mitä äitimme olisi laittanut, vaikka silakkalaatikkoa! Kuinka ollakaan! Molempien äideillä oli tarjolla juuri silakkalaatikkoa. Ja sehän maistui hyvältä. Oppia elämä kaikki.
  
• Ãidin tekemä poronkäristys on aina herrrkullista.
• Iskä teki harvoin ruokaa. Joskus, kun äiti oli iltavuorossa töissä, niin iskä sitten teki ruuan. Ja se oli AINA samaa peruna/makkara/kanamuna/sipuli-laatikkoa, jota iskä kutsui aina "erilaiseksi pataruoaksi". Me lapset inhottiin sitä… mutta syötiin kuitenkin.
  
• Sieniä en pienenä suostunut syömään, mutta tätini teki mökillä lihapullia joissa oli sieniä. Minähän en sitä tiennyt ja kehuin että onpas erikoisen hyviä pullia. Kun oli syöty niin sitten vasta kertoi että niissä oli sieniä. Sen jälkeen olen sitten sieniä syönyt.

Kasvikset ja hedelmät

Muutama vuosikymmen takaperin kauppojen tuoretiskien tarjonta oli vielä kovin erilaista.

• Muisto on 1960-luvun lopulta tai aivan 1970-luvun alusta. Olen kotoisin Lapista ja tuolloin esim tomaatit olivat vielä harvinaista herkkua. Olin mummon luona maalla ja kiertävä kulkukauppias tuli jolta mummoni osti laatikollisen ihania, punaisia tomaatteja. Niitä pisteltiin sellaisenaan kastamalla sokeriin.. aah mikä maku!
• Parhain ja rakkain ruokamuistoni on lapsuudesta kasvihuoneesta suoraan poimitut, lämpimät ja mehevät tomaatit. Sekä isäni että isäni äiti kasvattivat itse tomaatteja (niinkuin minäkin) ja mikään ei ollut niin ihanaa, kuin mennä hakemaan kuumasta kasvihuoneesta mehukasta tomaattia.
• Lapsena sain serkuilta tuliaisiksi banaaneja, piilotin ne lipastonlaatikkoon ja sinne jäivät mätänemään. Maku, haju, koostumus... kaikki niissä ällötti. Vasta aikuisiällä olen opetellut syömään banaania ja nyt ne on jo ihan ok :)
• Vuoden paras ruokahetki on ehdottomasti alkukesän mansikat ja herneet! Niitä on ihana napostella mummin takapihalla! On vain ihanaa syödä ja viettää aikaa perheen kanssa, vaikka kissa ja koira hyörivätkin jaloissa rapsutettavina!
  

Kouluruoka

Kouluruokailut edustavat monelle ikäluokalle jostain syystä useimmiten kauhujen kokemuksia. Pinaattikeitto, kesäkeitto, kanaviillokki... Toisaalta kouluruokien klassikko tilliliha mainittiin myös kaivattujen ruokien joukossa.

• Uskokaa tai älkää, minun herkkuni koulussa oli aina "sammakonkutukeitto" siis Helmi-ryyneistä tehty maitopohjainen ihanuus. Jollei sitä saanut, oli kakkosherkku kotonani (riippuen, siitä oliko lehmä poikinut) ternimaidosta tehty uunijuusto voi pojat niitä molempia syötiin hartaudella.
  
• Mitä en suostu enään aikuisena maistamaan, pinaattikeittoa, pinaattilettuja enkä ylipäänsä pinaattia. Aikoinaan koulussa pakotettiin syömään pinaattikeittoa, vaikka oisit oksentanut, mutta syötävä oli. Sitten rupesin valittamaan vatsakipuja, kun tiesin että on pinaattikeitto ruokana. Pääsin pälkähästä. Nyt olen koulussa töissä, enkä todellakaan pakota oppilaita syömään. Yli 50 vuotta siitä, kun olin kansakoulussa.
• Kansakoulussa kauhun päiviäni olivat päivät jolloin ruokana oli kaurapuuroa. Se oli karheaa ja tarttui kurkkuun, kamalaa. En saanut sitä millään syötyä. Niinpä ruokavälitunnit jäivät niinä päivinä aina väliin, koska istuin ruokalassa niin kauan, että lautanen oli tyhjä. Kotonakaan en sitä lapsena suostunut syömään. Surkuhupaisaa on, että kun aloin odottamaan poikaani, minulle tuli himo kaurapuuroon. Sitä oli keitettävä joka aamu koko odotusajan. Onneksi niin! Nyt syön usein kaurapuuroa ja marjojen kera siitä saan entistä herkullisempaa.
• Koulussa tilliliha ei sitten maistunut. Se oli mukamas kamalaa. Nykyisinhän se on ihan herkkua.