Syömisen FAQ

Syöminen mietityttää, nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Kysymyksen kuulleessaan sitä usein yllättyy siitä, millaiset asiat ihmisiä syömiseen liittyen oikeastaan askarruttavat. Kokosin yhteen muutamia ihmisiltä saamiani kysymyksiä ravitsemuksesta. Mukana myös lyhyet vastaukset Lauran malliin.

Montako kertaa ruoka pitää pureskella?
Vastaisin tähän, että pureskelun määrää on turha miettiä – silloin joudutaan kauemmas syömisen perusideasta ja ruoasta nauttimisesta. Jos ruoan ahmiminen on ongelma, kannattaa panostaa ateriaväleihin, keskittyä syömishetkeen ja syödä yhdessä perheen tai ystävien kanssa, jolloin tulee myös keskusteltua suupalojen välissä.

Mikä on hyvä välipala?
Yhtä oikeaa välipalaa ei ole, ja välipalan kokoamiseen vaikuttavat myös kunkin makumieltymykset ja syömisen tarve välipala-aikaan. Hyvällä välipalalla voi hyödyntää vaikka lautasmallia: jotain tuoretta (kasviksia/marjoja/hedelmä), kuitupitoinen hiilihydraatinlähde (mysliä, täysjyväleipää) ja annos proteiinia (maitotuote, kananmuna). Hieman pienempi välipala syntyy vaikkapa hedelmistä ja pähkinöistä tai jogurtista ja marjoista.

Kokonaisuutta ei voi liikaa korostaa terveellisestä syömisestä puhuttaessa.

Minulle suositeltiin pähkinöitä. Mitä pähkinöitä kannattaisi syödä?
Minusta kysymys menee vähän samaan kategoriaan kuin kysymys siitä, mikä hedelmä olisi paras. Erot ovat loppujen lopuksi pieniä, ja tärkeintä on, että syö monipuolisesti itselleen maistuvia pähkinöitä (tai hedelmiä) osana terveellistä ruokavaliota. Toki esimerkiksi saksanpähkinöissä paljon välttämättömiä rasvahappoja, kun taas cashew-pähkinöissä hiilihydraattien osuus on suurempi, mutta loppujen lopuksi nämä ovat lillukanvarsia. Syö siis pähkinöitä monipuolisesti, ja valitse arkikäyttöön maustamaton versio.

Mistä löydän riittävän itsekurin laihtumiseen? Rakastan herkkuja!
Aivan ensimmäiseksi on korostettava, että laihtumisessa ja painonhallinnassa on kyse paljon muustakin kuin itsekurista, ja myös moni normaalipainoinen rakastaa herkkuja – ja myös syö niitä. Tämä on ennen kaikkea lohdullinen tieto, ja myös asiakkaiden paine helpottaa, kun työstämme rajoittamista terveempiä painonhallintakeinoja. Useimmilla meistä on kokemus siitä, kun syöminen riistäytyy käsistä; himo on pohjaton vaikka järki käskisi jo lopettamaan. Tällaisessa tilanteessa syöminen on yleensä jossain kohti päivää riittämätöntä, ja yksi painonhallinnan peruspilareista onkin tasainen ruokarytmi ja riittävä syöminen aamusta alkaen. Itsekurin kanssa kamppailevia kehotan kokeilemaan ensimmäiseksi tätä. Joskus pinttyneet painonpudotuskäsitykset ja rajoittava syömisajattelu kaipaavat syvempää aukomista, mutta myös tällaisissa tapauksissa ruokarytmillä on iso merkitys.

Välimeren maissa ei juoda juurikaan maitoa, ja se on ihan ok. 

Olen kuullut, että maitoa ei välttämättä tarvitse juoda, jotta saisi riittävästi kalsiumia. Pitääkö paikkansa?
Muistakaa ihmiset, että mikään ruoka-aine ei ole pakollinen tai välttämätön, jos haluaa syödä terveellisesti ja saada ruoasta tarvittavat ravintoaineet. Totta kai ilman maitoa pärjää, ja silloin kalsium hankitaan esimerkiksi tummanvihreistä kasviksista, kaaleista, pavuista, seesaminsiemenistä ja kalasta. Jos riittävä kalsiumin saanti mietityttää maidottomassa ruokavaliossa, kalsiumilla täydennetty kasvipohjainen juoma (kuten soija- tai mantelijuoma) auttaa.

Kuinka paljon kerralla pitäisi syödä? En hahmota, mikä olisi sopiva annoskoko.
Tähänkään kysymykseen on luonnollisesti hyvin vaikeaa antaa yksiselitteistä vastausta, sillä olemme kaikki yksilöitä, joiden nälän ja kylläisyyden tuntemukset vaihtelevat päivittäin. Ihanteellisessa tilanteessa syömisrytmi sopii omaan elämään ja pitää yllä jaksamista, jolloin myös annoskoot pysyvät itselle sopivina – ei liian pieninä mutta ei myöskään väsyttävän massiivisina. Kehoa kuuntelemalla ja syömiseen keskittymällä tietää, milloin syöminen on hyvä lopettaa, ja nälkä kertoo, että on taas aika syödä. Toki jotkut ihmiset tarvitsevat alkuun enemmän apua ruokarytmin järkevöittämisessä, mutta se melkeinpä vaatii henkilökohtaista ohjausta.

Tässä oli koottuna vain muutama maistiainen ihmisiä mietityttävistä teemoista. Kysymyksiä on kuitenkin plakkarissa sen verran, että jatko-osa lienee paikallaan. Oma ammatillinen tavoitteeni on, että ihmisten olisi yhä helpompi keskittyä tietoviidakossa syömisen kokonaisuuteen ja perusasioihin, jotka kuitenkin ratkaisevat. Toivotaan, että järkevällä ravitsemusviestinnällä asiat selkiytyvät pikku hiljaa.


Voimakasta syksyä!

Laura

 

 

 


Kommentoi