Paleoliittisen eli kivikautisen ajan ruokavalio on saanut vahvan aseman vaihtoehtoisena ruokavaliona, eikä sille tielle lähteneillä tunnu olevan pienintäkään kaipuuta palata entiseen elämäntapaan. Kokeilin viikon paleodieettiä.
Mikä paleo?
Paleoruokavaliossa keskeinen ajatus on, että ihmisen elimistö ei ole sopeutunut maatalouden mukanaan tuomiin ruoka-aineisiin. Olennaisimpana ruokavaliossa näyttäytyvät maidon ja viljan välttäminen ja puhdas, mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka.
Paleossa on paljon hyviä elementtejä. Tunnusomaisia piirteitä ovat esimerkiksi kasvisten runsas käyttö, marjat, liha, kala, kananmunat ja pähkinät. Parhaimmillaan rasvan laatukin on ravitsemustieteellisestä näkökulmasta hyvä, jos käytössä on kalaa, pähkinöitä ja kasviöljyjä. Punaisen lihan runsaskaan käyttö ei välttämättä näyttäydy negatiivisena, sillä kokonaisuutena ruokavalio voi olla hyvä.
Perustelut kuitenkin ontuvat. Tieteellinen näkökulma ei tue ajatusta, jonka mukaan kivikautinen ruokavalio olisi jollakin tavalla meihin sisäänrakennettu eikä ihminen olisi sopeutunut kivikauden jälkeisiin olosuhteisiin. Ennemmin ihmisen ruoanhankintaa on luonnehtinut vaihtelevuus ja joustavuus vallitsevassa tilanteessa; on syöty sitä, mitä on kulloinkin löytynyt, ja sopeuduttu, mikä on ollut keskeistä selviytymisen kannalta. Epigeneettistä muuntumista ravitsemuksen vaikutuksesta tapahtuu jo sikiölle kohdussa.
Oli miten oli, ei näin suurta jalansijaa saanutta ruokavaliota voi ohittaakaan. Moni kokee saaneensa paremman, kevyemmän olon ja kertoo vatsan turvotuksen helpottaneen, joten pitäähän sitä kokeilla.
Päivä 1
Aamu alkaa hyvin kananmunalla, avokadolla ja kirsikkatomaateilla. Lounasaikaan henkilöstöravintolassa ei ole tarjolla maidotonta ja viljatonta vaihtoehtoa, joten suuntaan läheiseen lounasravintolaan. Siellä saa koottua oivan aterian broilerista, riisistä ja kasviksista. Välipala ja illallinen sujuvat hyvin. Valitsen falafelia, vaikka palkokasvit eivät taida edustaa sitä aidointa paleolinjaa. Jogurttikastike jää sivuun.
Iltapala jää liian kevyeksi. En keksi mitä enää söisin, joten menen nukkumaan.
Päivä 2
Aamu menee sujuvasti, mutta lounaan jälkeen alkavat vaikeudet. Keitto ja salaatti epäilyttävät keveydellään jo lounasvaiheessa, ja iltapäivällä alkaa hiipiä nälkä. Syön lähemmäs kaksi desiä pähkinöitä ja vähän kuivattuja hedelmiä. Nälkä yltyy, ajatus tökkää ja alan haaveilla pastasta, pullasta ja leivästä. Lähden töistä ennen aikojaan. Kaupassa haalin mukaani hiilihydraatin lähteitä mitä syödä saa; hedelmäsoseita, riisikakkuja, porkkanoita. Kotona syön kaksin käsin. Viisi riisikakkua hillojen kera, tonnikalaa, maapähkinävoita, keitettyjä porkkanoita ja hedelmäsosetta, kunnes olo alkaa tuntua kylläiseltä. Lähden treeneihin.
Illalla jatkan tankkausta edellispäivän liian kevyestä iltasyömisestä viisastuneena. Neljä perunaa, kolme porkkanaa, lehtipihvi ja iso kasa salaattia runsaasti öljyttynä. Olen keksinyt mantelijuoman ruokajuomaksi korvaamaan pääaterioiden piimää, koska vesi on tuntunut turhan laihalta. Kuvittelen sen heti tekevän vähän kylläisemmän olon.
Päivä 3
Olen tyytyväinen edellispäivän syömisiin. Lisään aamupalalle yhden munan, ja lounaan kebab täyttää mukavasti. Huomaan, että syömiseen menee nykyään enemmän aikaa kuin ennen, kun täytän vatsaa vähemmän energiaa sisältävillä ruoilla. Ja riisiäkin haen kolme kertaa lisää.
Olen kunnostautunut myös välipalojen osalta. Ensimmäisenä iltapäivän välipalana tummaa suklaata ja vähän hedelmiä. Toisena välipalana kalaa, perunoita ja parsakaalia. Toimii kahdessa erässä hyvin.
Illalliseksi syön sushia ja juon mantelimaitoa. Vasta myöhemmin muistan, että soijakastikkeessa on vehnää, mutta tulipahan tehtyä. Onneksi kyseessä ei ole keliakia.
Iltapalalla syön pähkinöitä, hedelmiä ja mantelimaitoa. Aavistan jälleen, että se ei riitä, mutta riisikakkukiintiö on täynnä. Normaalisti keittäisin kai tässä kohtaa kaurapuuron.
Päivä 4
Aamiainen on päivän aterioista se, joka sujuu. Lounasta ei taaskaan löydy henkilöstöravintolasta eikä alueen lounasravintolasta, joten päädyn kaupan lounastiskille. Alan innoissani kauhoa perunamuusia rasiaan, mutta mitä vielä, siinähän on maitoa. Mikään muukaan lämmin ruoka ei täytä paleon vaatimuksia, joten kokoan rasiaan 800 g salaattia, kalaa, siemeniä, pähkinöitä ja öljyä. Otan vielä varmuuden vuoksi broilerin grillatun koiven mukaan ja mantelimaidon.
Nälkä tulee pian lounaan jälkeen, se kuuluisa hiilarinälkä jälleen. Syön hedelmäsosetta, pähkinöitä ja tummaa suklaata. Toisena välipalana syön sushia ja banaanin. Ruokavalion kaventuminen harmittaa, kun haistelen leipomotuotteiden tuoksua keskustassa.
Päivä 5
Päivä alkaa aikaisin. Aamiaiseksi hedelmäsose, ja jumppaohjauksen jälkeen pari leikkeleviipaletta, kasviksia ja kananmunaa. Kaipaan aamupuuroa.
Ruokakaupan salaattibaari on jo todettu vaillinaiseksi omiin tarpeisiini, joten menen riskillä läheiseen lounasravintolaan. Tarjolla olevissa hampurilaispihveissä on käytetty viljaa, mutta valitsen pihvit silti, koska aivokapasiteetin käyttäminen ruokavalioon alkaa viikon loppupuolella tuntua raskaalta - vaikka saahan tässä teoriassa syödä vaikka mitä. Kylkeen paljon lohkoperunoita, salaattia, majoneesia ja öljyä. Kaloreita kertyy lounaasta mukavat 1200 kaloria.
Nälkä ei tule ihan heti. Illalla jatkan lihalinjaa kebabannoksella.
Päivä 6
Lauantain aamiainen sujuu jo rutiinilla. Lounaalla joustan kuitenkin jälleen periaatteesta, sillä eihän edellinenkään päivä ihan putkeen mennyt. Kaalilaatikkoon on lorautettu kermaa, ja syön sen hyvällä halulla. Melkein-paleota! Saattaa olla, että vähän jäätelöäkin otan marjojen kanssa. Illalla maistelen hieman sinihomejuustoa, tai hieman enemmänkin. Ehkä onkin hyvä lopettaa kokeilu tällä tavalla porrastetusti.
Päivä 7
Viimeisenä päivänä maidoton ja viljaton ruokavalio ulottuu lähinnä aamiaiseen. Laskeudun takaisin tavanomaiseen sekaruokavalioon turkkilaisella lounaalla, jolla maistelen muun muassa vaaleaa leipää ja jogurttia. Jälkiruoaksi jäätelöä.
Miten kävi ravintoaineiden?
Energiansaanti oli arkena keskimäärin 3000 kaloria, mikä vastaa pitkälti normaalia saantiani, ehkä hieman sen ylikin. En laskenut kaloreita viikon aikana, mutta kummasti sitä vaan tuli syötyä aika lailla energiantarvetta vastaava määrä, vaikka ruoka-aineet pikkuisen vaihtuivatkin peruslinjasta. Viikonlopun lipsumisen takia en enää laskenut lauantain ja sunnuntain ravintosisältöjä mukaan kokonaisuuteen. Ne olisivat luultavasti laskeneet hieman energian keskimääräistä saantia.
Rasvan osuus energiasta oli 46 prosenttia, mikä ylittää väestötason suosituksen. Toisaalta rasvan lähteet ruokavaliossa olivat pitkälti kasviöljyt, kala, pähkinät ja siemenet, satunnaisen lihan ohella, ja rasvan laatu ruokavaliossa olikin erinomainen: tyydyttynyttä rasvaa oli keskimäärin alle viidennes kaikesta rasvasta, kun suositus on enintään kolmannes. Kuitua tuli mukavasti myös kasvispainotteisella ruokavaliolla – toki paljon myös pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä. Proteiinia tuli suosituksen mukaisesti ja hiilihydraattien osuus jäi hieman suositusta pienemmäksi. Aivan erityisen vähähiilihydraattinen ruokavalio ei kuitenkaan ollut, mutta esimerkiksi kovatehoista liikuntaa harrastavalle hiilarien saanti saattaisi olla liian niukkaa.
Keskimäärin kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ylitti ikäryhmälleni suositeltavan saannin reippaasti. Kalsiumin saanti jäi parina päivänä vajaaksi suositukseen nähden, mutta vitaminoidun mantelimaidon ottaminen mukaan kuvioihin oli yksinkertainen keino lisätä kalsiumin saantia (vaikkei tällainen prosessoitu juoma ehkä edusta paleon syvintä olemusta).
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Kasvisten määrä oli viikon aikana kiitettävä, eikä "vähemmän fiksuille", impulsiivisille valinnoille jäänyt juuri sijaa rajoitusten takia - tyydyin vain nauttimaan pullantuoksusta. Omalla kohdallani ongelmana oli kuitenkin miltei jatkuva hiilarihimo, vaikka energiaa ruokavaliosta tuli yllättävän paljon. Suunnittelu ei selvästi ollut riittävää, ja lounaspaikkojen ja välipalavaihtoehtojen kartoittamisen kanssa alkoi mennä pata jumiin. En ole maidon ja viljan suurkuluttaja muutenkaan, joten niiden täysi poistaminen ruokavaliosta tuntui lähinnä vaikeuttavan arjen sujumista. Viidennen päivän lipsahdus viljaa sisältävään jauhelihapihviin tuntui romuttavan projektia siinä määrin, että jatkoin samalla lipsahtelulinjalla pari viimeistäkin päivää. Kielletyn hedelmän (juuston) himo yltyi viikonloppua kohden niin voimakkaaksi, että otin sinihomejuustoon varaslähdön ennen aikojaan.
Paleoruokavalio, tai tässä tapauksessa etupäässä maidoton ja viljaton ruokavalio, on täysin mahdollista toteuttaa siten, että kaikkien ravintoaineiden tarve täyttyy ja ruokavalio on laadultaan hyvä. Ei se välttämättä ihan yksinkertaista ole, jos vilja ja maito ovat aiemmin olleet olennaisia ravintoaineiden lähteitä ja kasvisten rooli jäänyt pieneksi. Järkevästi toteutettuna paleodieetti voi kuitenkin monessa tapauksessa olla terveellisempi kuin perinteinen suomalainen ruokavalio, sillä harva syö kilon kasviksia päivässä. Tai edes sitä puolta kiloa.
Ennemmin kuin kantaisin huolta huonosta paleoruokavalion laadusta tai ravintoainepuutoksista, suhtautuisin kriittisesti kaikkiin paljon rajoituksia sisältäviin ruokavalioihin. Allergioihin, yliherkkyyksiin ja sairauksien hoitoon pohjautuvat rajoitukset ovat tietenkin paikallaan ja usein ainoa vaihtoehto. Oireiden syyt kannattaa kuitenkin selvittää ennen kuin karsii ruokavaliostaan olennaisia ruoka-aineita, sillä ruoka-aineiden rajoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja usein tarkkaa suunnittelua. Toki uuden elämäntavan noudattaminen varmasti helpottaisi ajan myötä, jos siinä motivoisi esimerkiksi oman olon paraneminen ja muutokset tekisi pikku hiljaa, itselle sopivalla tavalla.
Paleo sinällään toimii hyvin, olkoonkin että sen hyvyys perustuu tutkimustiedon mukaan enemmän esimerkiksi kasvisten runsauteen ja yleisesti hyvään ruokavalion laatuun kuin viljan ja maitotuotteiden välttämiseen. Tärkeintä lienee, että syöminen tukee fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia eikä aiheuta kohtuutonta stressiä.
Hyvää ruokahalua kaikille, paleolla tai ilman!
Laura