Tiedättekö mitä toivon pukilta joka vuosi? Tavallista ja normaalia arkea. Sellainen tasaisen tylsä arki on aina ollut haaveenani, mutta tähän mennessä sellaisesta ei ole ollut tietoakaan. Tästä pääsemmekin päivän reseptiin, joka sekin syntyi kuin sattumalta, kun elämä yllätti.
Olimme koko perheen voimin lähdössä remonttihommiin. Vedin kenkiä jalkaani ja huhuilin lapsille, että nyt vauhdilla koko poppoo tänne, nyt lähdetään. Mies huutaa heti perään, että nyt tarvitaan paperia, täällä valuu veri. Loikin kiireen vilkkaa äänen suuntaan, kun vastaan tulee vanhin poika, käsi ylhäällä, verta valuen ja kiirehtii vessaan. Minä tietysti ryntään perään ja näen kuinka lavuaari täyttyy verestä, sen pulputessa pojan sormesta.
Ääni nousee falsettiin, kun yritän tiedustella mitä tapahtui, samalla kun etsin kiireen vilkkaa sidetarvikkeita. Kädet tärisevät ja huudan miestäkin nopeasti etsimään jotain, jolla tukkia verenvuoto.
Saan selville, että poika on ollut poistamassa vanhoja teippejä jääkiekkomailastaan puukolla ja puukko on lipsahtanut ja leikannut peukalon keskeltä halki, läpi kynnen ja kaikki.
Sidetarpeet löytyvät ja haava saadaan tyrehdetettyä. Autan takin pojalle päälle ja lähetän miehen pojan kanssa matkaan, kohti sairaalaa.
Kun pää ei ole enää niin pökerryksissä äkillisestä tapahtumasta, riisun ulkovaatteet päältäni ja ajattelen, että ryhdyn sitten muihin hommiin.
Keitän riisipuuron, kun odottelen, että poika ja mies saapuvat kotia, mutta saan viestin, että täällä kestää vielä. Heidän edessään on vielä 12 muuta potilasta ja kotiakin on sairaalalta matkaa yli 50 km, joten ihan heti on heitä turha odottaa.
No ei se mitään, ajattelen, teenpä sitten karjalanpiirakoita. Otan osan puurosta talteen myös jälkiruokaa varten. Katsahdan jääkaappiin ja pakkaseen ja mietin, että voisin kehitellä uudenlaisen jälkiruoan.
Sulatan puolukoita ja ajan ne sauvasekoittimella sileäksi. Vaahdotan kerman, maustan vaniljajauheella ja tomusokerilla. Lisään vaniljakreemijauhetta jolla jämäköitän kerman. Lisään puolukkasoseen ja riisipuuron ja kääntelen tasaiseksi seokseksi. Ihanan raikas jälkiruoka syntyi ikään kuin sattumalta.
Poika ja mies saapuvat vihdoin kotia ja koko perhe on taas kasassa, kuten sormikin.
Totean perheelle, puolukkariisiä lusikoidessamme, että elämä on kuin riisipuuro, siitä on moneksi.
Näin joulunaikaan, kun riisipuuroa tulee keiteltyä, kannattaa ylijäänyt riisipuuro ottaa talteen ja käyttää se tähän unelmaiseen jälkiruokaan, joka sopii hienosti vaikkapa joulupöytään. Tähän jälkiruokariisiin voit ihan yhtä hyvin käyttää vaikkapa vadelmia taikka lakkoja, puolukoiden sijaan. Päälle voi murustella vielä piparkakkuja.
Puolukkariisi
4-6:lle
Tarvitset
2 1/2 dl vispikermaa
1/2 dl tomusokeria
1 tl vaniljajauhetta
2 rkl vaniljakreemijauhetta
150 g puolukoita tai suomalaisia vadelmia tai lakkoja, soseena
3 dl riisipuuroa, kylmää
Valmistus
1.Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta kerma tomusokerilla ja vaniljajauheella. Lisää kermaan vaniljakreemijauhe ja sekoita vielä hetki.
2.Lisää kermavaahtoon puolukkasose ja riisipuuro. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Lusikoi tarjoilukulhoihin ja nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Puolukkariisi maistuu parhaimmalta kylmänä.
Rauhaisaa joulun odotusta! / Sari