selected site: consumers
other site url: https://ammattilaiset.sydanmerkki.fi/
Sydänmerkki | Niitä näitä kaalinpäitä

Niitä näitä kaalinpäitä

Muutama vuosi sitten koko läntinen maailma sekosi lehtikaalista. En ikinä ehtinyt oikein trendiin mukaan. Omaan makuuni tummanvihreä supervihannes on vähän kuivakka. Sen sijaan tervehdin ilolla sitä, että lehtikaalin jalanjäljissä tänä vuonna huomion keskipisteeseen ovat nousseet kaikenlaiset kaalinpäät. Alkukesän varhaiskaalista alkusyksyn kukkakaaliin ja uuteen tulokkaaseen broccoliiniin, jota onnekas saattaa löytää myös kotimaisena.


Jo muutama vuosi on enteilty kukkakaalin suosion nousua. Ja tämä syksy todella on kukkakaalin. Erityisesti paahdettuna. Öljyn, suolan ja uunin liitto tekee valkoiselle kaalille ihmeitä: karamellisoituneen pinnan alta paljastuu paahteessa tiivistynyt makupommi. Suloinen makean ja suolaisen liitto kauniissa paketissa. 

Kukkakaali on sen verran nöyrä kumppani, että se sietää rinnalleen monenlaista kastiketta: Sinappista, yrttistä tai juustoista, eikä pane pahakseen myöskään siemeniä, pähkinöitä tai kuivia leivänmuruja rapeutta antamassa. Oma suosikkini kuorrutetaan parmesanhunnulla ja jätetään hiukan napakaksi. Eikä klassinen juustokastikkeella gratinoitu kukkakaali petä koskaan. 

Vegeintoilun myötä myös ravintolat ovat nostaneet kokonaisen kukkakaalin, rouhean vegepaistin, salonkikelpoiseksi pääruoaksi. Esimerkiksi Richard McCormickin ja Ville Relanderin Holiday silaa paahdetun kaalinpäänsä tahinilla ja nostaa sen keskelle pöytää jaettavaksi.

Uuden tulemisen kokenut kukkakaali on klassikko, “loppukesän parsa” broccoliini taas vihanneshyllyn uudempi tulokas. Siinä on parsakaalimainen kukinto ja ohut parsamainen varsi, toiselta nimeltään vihannes onkin varsiparsakaali. Alkukesästä kaupoista sai vain samankaltaista espanjalaista bimiä, joka on kiinankaalin ja parsakaalin makea risteytys. “Oikea” broccoliini on härmekaalin ja parsakaalin risteytys, mutta ominaisuuksiltaan molemmat kaalit ovat lähes identtisiä. Makeita ja varresta latvaan syötäviä. Herkullista kaalia ei kannata kovin paljon käsitellä. Kevyt höyrytys riittää. Parhaimmillaan kaali on reilusti napakkana. 

Onnistuin noukkimaan kaupasta viikko sitten myös pari pussillista harvinaista herkkua, kotimaista broccoliinia. Tiettävästi vain yksi tila kasvattaa sitä tällä hetkellä suuremmassa mittakaavassa ja Kallelan tilalta Perniöstäkin sitä saataneen tänä vuonna vain tuhatkunta 150 gramman pussia. Kasvi ei ole kuulema helpoimpia kasvatettavia, mutta lempeässä ja mehukkaassa tulokkaassa on kaikki ainekset seuraavaksi suosikkikaaliksi.

Loppua kaali-intoilulle ei ole näkyvissä. Lehtikaalin pahin hype on laskenut, mutta edelleen se myy tasaisesti. Alkuvuoden New Yorkin matkalla lehtikaaliakin enemmän hyllyyn oli nostettu mustakaalia, cavolo neroa. Italialaisten suosikkikaali voi olla seuraava tulokas täälläkin. Kukkakaaleja ja lähisukulaisia on tarjolla värisuora. Ja kaalien kaali, tuttu valkokaali on tällä hetkellä myynnissä parhailla paikoilla vihannesosastoilla. Veikkaan, että lähiviikkoina monessa rappukäytävässä tuoksahtaa kaali. Tulkoon uusia tulokkaita, mutta kaiken intoilun keskellä kunnon padallinen kaalilaatikkoa on kuin lämmin viltti syyskoleudessa. Kaalinystävän turvaruoka.


Kokonaisena paahdettu kukkakaali ei kummempaa reseptiä kaipaa: Öljyä ja suolaa pintaan, uuni 200 asteeseen. Leikkaa kukkakaalin kanta tasaiseksi ennen uuniin laittamista, jotta kaali pysyy pystyssä. Voit myös viiltää kantaan ristiviillot. Paahda reilu tunti uunissa koosta riippuen. Jos haluat laittaa pintaan esimerkiksi juustoa, tee se vasta loppuvaiheessa, ettei juusto pala. Niin helppo on syksyn suosituin trendiherkku. 

Kommentoi