Kun elämässä on ruuhkaa, käännän päälle automaattiohjauksen ruoan suhteen. Silloin meillä syödään siskonmakkarakeittoa, makaronilaatikkoa, porkkana-vuohenjuustokeittoa ja kaikkea sellaista, jonka ainekset osaan poimia ostoskärryyn vaikka puoleksi unessa. Ruokaa, jota voin kokata suomatta asialle ajatustakaan.
Moni ruokaa mielelläänkin laittava hylkii arkiruokaa, se tuntuu pakkopullalta. Palkitsevinta on panostaa rauhassa viikonloppuna, eikä pilkkoa menemään kiireen keskellä. Kolmen ruokalajin illallinen ystäville, nakkisoppaa keskiviikkona. Molemmilla on paikkansa. Arkiruoka on nimittäin parhaimmillaan mieliruokaa - niin manuaalista, että se lataa kiireisen pään ja jättää tilaa uusille ajatuksille.
Aivoja pitää haastaa sopivasti, tarjota niille pähkinöitä ravinnoksi, venyttää niiden rajoja. Mutta yhtä tärkeää on antaa niille aikaa myös palautua. Lepoon ne eivät kaipaa jatkuvia äärielämyksiä tai matkoja maailman ääriin, vaan parasta palautumista niille ovat rutiinit. Juuri ne, joita hiukan hyljeksimme. Arjen rutiinit eivät nimittäin vaadi ponnisteluja, eivätkä varasta kapasiteettia. Keskiviikon kalakeitto kelpaa mindfulnessin pitkästä oppimäärästä.
Löysin asiasta tutkimuksen. Arkiruoka tai aikuisten värityskirja. Metodilla ei ole väliä. Luovuus ja tehokkuus syntyvät vain levossa. Sitä rutiinit ovat aivoille. Tutkimus vahvisti saman, jonka itse olin vähän tiedostamatta havainnut. Kun päässä on ruuhkaa, ota veitsi käteen, kuori ja pilko. Keitä kattilallinen soppaa. Pysähdy hetkeksi. Se on parasta aivojen huoltoa.
Sopivasti pilkkomista ja kuorimista vaativia, mieltä lepuuttavia arkiruokareseptejä löydät suolaa & hunajaa -blogistani. Ota veitsi käteen ja valmista vaikkapa porkkana-vuohenjuustokeittoa, tomaattista siskonmakkarakeittoa tai kana-harissakeittoa.