Kuohkea vispipuuro

Koulut ovat lähteneet käyntiin ja arki rullaa taas kesän jälkeen kuin aina ennenkin. Pimeänä vuodenaikana ei energia vain aina meinaa riittää. Rakastan syksyä ja sen pimeitä iltoja, mutta, kun päivät alkavat vääjäämättä myös pimentyä, ei kroppa aina jaksa mukana. Jos tekemistä on muutenkin paljon ja energiat hukassa, on syytä alkaa kiinnittämään huomiota aterioiden välisiin hetkiin eli välipaloihin. Välipalat, nuo päivän pienet tankkaushetket, ovat tärkeämpiä mitä luulinkaan.

Olen ennenkin kirjoittanut teille välipaloista ja ainaisesta jääkaappirumbasta. Kirjoitin myös välipalojen merkityksestä liikkuvalle nuorelle. Kasvavien nuorten ruokailuun on syytä kiinnittää huomiota, mutta kun normaaliin arkeen lisätään jokapäiväiset harjoittelut on ruokavalion syytä olla kunnossa, välipaloja myöten. 

Aloin tässä äskettäin muistelemaan myös omaa lapsuuttani ja minkälaisia välipaloja silloin tuli syötyä. Ensimmäisenä tuli mieleen hedelmät, joita syksyisin kotimatkalla saatettiin napsaista suoraan suuhun omenapuista ja marjapensaista. Jos nälkä vaivasi vielä kotona, niin silloin tehtiin voileivät, jotka huuhdottiin alas maitolasillisella. Koulussa taas parhaita välipaloja olivat ehdottomasti piimäkakkuleivokset. Kotona ja mummulassa vispipuuro. Mielestäni väliapaloista on turha tehdä sen suurempaa numeroa. Jos on nälkä ruokien välissä, otetaan välipala. Pääasia on mielestäni se, että se ei sisällä liikaa sokeria.

Aloin miettiä myös omia välipalatottumuksiani ja huomasin, että pidän lapsilleni huomattavasti tiukempaa kuria välipalojen suhteen mitä itselleni. 

Koska, pakkohan se on myöntää, että kahvi ei ole hyvä välipala. Olo on melkeinpä nuutuneempi sen jälkeen ja pää pyörii sekavana ruoka-aikaan saakka.
Olenkin viime aikoina yrittänyt ottaa, aika menestyksekkäästikin, välipalat jokapäiväiseksi rutiiniksi. 
Kahvin kanssa on tullut nautittua joko näkkileipää erilaisin päällisin tai sitten erilaisia smoothiekulhoja. Kiireisimpinä päivinä olen pilkkonut hedelmät suoraan kulhoon ja nakannut jogurttia päälle.
Olo on ollut huomattavasti energisempi ja olen jaksanut päivät hienosti iltaruokaan saakka, ilman huonoa oloa tai uupumusta. Joten myönnettävä se on, että välipalalla on suuri merkitys myös vanhemmalle eikä pelkästään lapselle. Vaikka en kiukkukohtausta saisikaan, kun energiavaje iskee, niin työtkin sujuvat leppoisammin ja hyvällä sykkeellä, kun koneessa on virtaa, muutakin kuin sitä kahvia.

Mietin, että voisin jakaa tänään nostalgisen välipalareseptin kanssanne. Sen lapsuudestakin tutun herkun reseptin, nimittäin vispipuuron ja sen valmistuksen salaisuudet. 


Jätän vispipuuroon yleensä aina marjat jotka antavat lisäkuitua puurolle. Vatkauksessa onkin sitten sen kuohkeuden salaisuus. Minun salaisuuteni on yleiskone, jonka pallovispilä vatkaa puuron uusiin korkeuksiin ja unelman pehmeäksi hattaraksi. Annan koneen vatkata puuroa melkein noin 5 minuuttia, kunnes se on todella ilmavaa.

 

Kuohkea vispipuuro

1 l vettä
5 dl puolukoita ( jäisetkin käyvät )
1 dl sokeria tai maun mukaan
1 1/2 dl mannasuurimoita

Valmistus

1.Lisää vesi, puolukat ja sokeri kattilaan ja keitä kunnes neste kiehuu.
2.Lisää mannasuurimot kiehuvaan nesteeseen samalla sekoittaen. Anna kiehua keskilämmöllä noin 5 minuuttia. Sekoittele aina välillä kiehumisen aikana.
3.Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä muutama minuutti.
4.Lisää puuro yleiskoneeseen ja vatkaa pallovispilällä kunnes puuro on kauniin vaaleaa ja kuohkeaa. Voit vatkata puuron myös sähkövatkaimella. Varo kuumaa puuroa, ettet polta itseäsi.

Mielestäni vispipuuro maistuu parhaimmalta heti valmistuksen jälkeen.



Kommentoi