Hyviä rasvoja ovat oliiviöljy, pähkinät ja siemenet, avokado ja kookosöljy. Näin luetellaan monesti netin keskustelupalstoilla ja blogeissa. Ravitsemustutkimuksen valossa on hiukan vaikea ymmärtää, miksi ominaisuuksiltaan aika tavalla erilainen kookos niputetaan yhteen näiden muiden rasvojen kanssa. Vaikka ansaitsee kookosrasva pienen synninpäästönkin.
Mikä tekisi siitä hyvän?
Vaikka kookosrasvaa ei ehkä voi sanoa ravitsemuksellisessa mielessä pahaksi rasvaksi, ei sitä tällä haavaa voi kutsua erityisen hyväksikään. Rasvan lähteestä tekee hyvän yleensä se, että siitä saa tyydyttymättömiä rasvahappoja – sitä pehmeää rasvaa ja välttämättömiä rasvahappoja, joita tarvitaan ihon kuntoon, hermoston toimintaan ja normaalien veren rasva-arvojen ylläpitoon. Lisäksi esimerkiksi oliiviöljyn kohdalla osan sen terveellisyydestä selittävät pehmeän rasvan ohella antioksidantit, jotka estävät hapettumisreaktioita kehossa. Sen sijaan rasvan luonnollisuudella ei ole nykytiedon mukaan tekemistä terveellisyyden kanssa.
Koska kookosrasva on luonnollista, kuvasin sen Suomen luonnossa.
Tyydyttymättömien rasvahappojen lähde kookosrasva ei ainakaan ole, sillä yli 90 prosenttia kookoksen rasvahapoista lukeutuu tyydyttyneisiin rasvahappoihin. Siinä ei ole myöskään lainkaan keholle välttämättömiä omega-rasvahappoja. Tutkimustiedon mukaan kookosrasva ei kuitenkaan vaikuta olevan kovin epäedullinen veren kolesterolipitoisuuksien suhteen, vaan vaikutus on sitä vastoin neutraali. Kookosöljyn lauriinihappo nostaa ”hyvän” HDL-kolesterolin määrää veressä samalla kun LDL-kolesterolin määrä nousee, joten näiden suhde ei muutu huonommaksi. Parempi tuote kuin voi siis.
Joitain viitteitä on ilmeisesti myös siitä, että kookosrasva tehostaisi rasvanpolttoa ja lisäisi energiankulutusta. Tutkimustietoa on kuitenkin vielä niukasti. Lisänäyttöä pitää odottaa myös neitsytkookosöljyn antioksidanttisista vaikutuksista.
Treeniviikko kookoksen voimalla
Mitä kookosrasvassa on varmasti, niin energiaa. Kuntoilupiireissä tulee välillä vastaan hehkutusta kookosrasvan käytöstä ennen urheilusuoritusta. Sen lisätehoa antavaa vaikutusta perustellaan sillä, että kookoksen keskipitkäketjuiset rasvahapot kulkevat suoraan mahalaukusta maksaan poltettavaksi, ja energia saadaan käyttöön suhteellisen nopeasti. Esimerkiksi voimatreenissä lihakset käyttävät energiana hiilihydraatteja rasvan sijaan, joten kookoksen hyöty pitäisi teoriassa saada siis hieman matalatehoisemmassa aerobisessa suorituksessa, jossa rasvoja voidaan hapettaa energianlähteeksi. Ravinnon ja liikunnan yhteyksistä tiedetään, että kun rasvaa syödään ennen kovatehoista suoritusta, hiilareiden hyödyntäminen suorituksen aikana vähenee, mikä voi heikentää suorituskykyä. Ja yleensähän aktiiviliikkujilla ja urheilijoilla juuri hiilihydraattien saanti ravinnosta jää turhan vähäiseksi. Sori kookosrasva, et ole vielä pystynyt vakuuttamaan.
On polkaistava käyntiin yhden naisen kookosrasvakoe, koska haluan itsekin kokea tuon maagisen rasvalusikallisen tuoman lisäboostin. Omissa harjoituksissani tehot vaihtelevat ja keho voi käyttää energianlähteenä hiilihydraattien lisäksi rasvahappoja, joten ehkäpä kookosrasvasta voisi olla suorituksessa apua ainakin enemmän kuin hiilihydraatteja hyödyntävällä voimaharjoittelijalla. Oman ”viehätyksensä” kokeiluun tuo se, että osa on kertonut netissä kookosrasvan aiheuttavan ripulia jo treenin aikana. Viikon aikana syön ruokalusikallisen kookosrasvaa suoraan purkista ennen jokaista liikuntasuoritusta.
Laji 1: PIKAJUOKSU
Pikajuoksu on juurikin hiilihydraateilla kulkevaa anaerobista puksutusta, mutta huolimatta tästä fysiologisesta faktasta kookosrasvan jälkeen juoksu kulkee kuin unelma verrattuna viimekertaisiin. Polvetkin kuulemma nousevat pitkästä aikaa. Lopputreenistä vatsassa ei tunnu enää erityisen hyvältä, mutta energiatasot ovat miltei koko harjoituksen erinomaiset.
Laji 2: KEHONPAINOHARJOITTELU
Kehonpainoharjoittelussa tehot ovat hieman matalammalla ja aerobisen energiantuoton osuus suurempi. Ensimmäinen harjoitus sujuu erinomaisesti ja paukkuja riittää punnerruksiin ja leuanvetoon. Hieno tunne. Illan toinen treeni ei enää luista yhtä hyvin (ja silloinhan kookosrasvan antama energia on jo loppuunkäytetty!). Testaan toisena päivänä myös kookos+käsilläseisonta-yhdistelmää. No, harjoitus ei mene ihan nappiin, mutta vastaan tulee ennemmin taidon kuin energian puute.
Laji 3: KESTÄVYYSJUOKSU
Kympin lenkki taittuu pitkän tauon jälkeen leppoisasti ilman väsymisen tunnetta, tosin vauhtikin on selkeästi peruskestävyyden puolella eli ”rasvanpolttialueella” eikä siirry perinteiseen tyyliin huohotusasteelle. Lenkkiseuralaista lusikallinen rasvaa ei houkuttanut, mistä huolimatta hänkin jaksaa loppuun asti.
Oli kyse sitten lumevaikutuksesta, suuremmasta energiamäärästä välipalalla tai edeltävän viikon palauttavasta harjoitusjaksosta, kookosrasvaviikolla treenit kulkivat kokonaisuudessaan paremmin. Kookosviikon synnyttämät havainnot ansaitsevat jatkoselvittelyä, jotta sekoittavien tekijöiden merkitys omalla kohdalla hahmottuu paremmin. Ehkä syön kookosta vielä viikon jos toisenkin, koska päivääni mahtuu kyllä energiaa. Täytyy myös tarkkailla, voisiko suorituskykyä parantaa lisäämällä välipalalle saman energiamäärän hiilihydraatteja.
Ei pelkkää kookosta, jookos
Tällä tietoa kookosrasva on tyhjää energiaa ilman hyödyllisiä ravintoaineita tai terveysvaikutuksia. Ehkä se voi olla paljon energiaa tarvitseville urheilijoille avuksi, jos energiansaanti tuppaa päivän aikana jäämään ilman rasvalisää liian pieneksi (tällöinkin voi olla paikallaan miettiä, olisiko joku muu rasvan lähde parempi). Mutta mitä pienempi on energiantarve, sitä huolellisemmin kannattaa valita, mistä energia tulee. Toisaalta yhtä ruokavalion tekijää ei ole syytä myöskään demonisoida liikaa, sillä kokonaisuus ei paljon heilu ruokalusikallisesta rasva-arvovaikutuksiltaan neutraalia kookosrasvaa. Tärkein viesti on, että kookosrasvalla ei kannata korvata ruokavalion pehmeän rasvan lähteitä kuten muita kasviöljyjä, pähkinöitä tai kalaa. Ja jos väestötasolla miettii, kookosrasva ei ole ensimmäinen suositeltava asia ruokavalion rasvan laadun näkökulmasta – niitä ihan oikeasti hyviä rasvoja kun saisi edelleen käyttää avokätisemmin.
Muistetaan monipuolinen rasvaus kesälläkin!
Laura