Ajatuksia painosta

Paljonko painat? Mitä paino sinulle merkitsee? Haluaisitko muuttaa painoasi?

Yksi painonhallintakeskustelun sudenkuopista on sen painokeskeisyys, tiettyyn painolukemaan pyrkiminen tai siinä pakonomaisesti pysytteleminen. Jos tavoitteena on pudottaa tasan 5, 10 tai 15 kiloa, jää projektin fokus aika kapeaksi ja saa kasattua itselleen varsin ulkokohtaisia paineita, usein vailla sisäistä motivaatiota. Tohtoritutkija Anu Joki pohti Helsingin Sanomien jutussa, että painonhallinnan sijaan soisi mieluummin puhuttavan elämäntavoista, jotka ohjaavat painoa sitten uomiinsa.

Tietyn painolukeman tuijottamisesta voisikin pyrkiä kääntämään katseen siihen, miten voi omassa kehossaan. Tuntuuko keho omalta? Millaisia itselle tärkeitä asioita keho ja sen olotila mahdollistaa - tai ei mahdollista? Voiko harrastaa mieluisia lajeja, puuhata lastenlasten kanssa lattialla ja auttaako keho jaksamaan arjen kuormitusta? Toisaalta, on ihan ok haluta pudottaa painoa. Silloin kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitä tarpeen taustalla on. Rittävän hyvää syytä pudottaa painoa on vaikea määritellä. Painon tippuminen voi parantaa merkittävästi esimerkiksi veren rasva- ja sokeriarvoja ja pienentää sairastumisriskiä. Jollekin muutaman kilon kevyempi keho helpottaisi esimerkiksi kiipeilyharrastuksessa kehittymistä. Joskus painonpudotus mahdollistaa hedelmöityshoitoihin pääsemisen. Tai ehkä tarve on vain kiristyä hieman, jotta kokisi olevansa enemmän sinut itsensä kanssa.

Skonssi

On hyvä pitää mielessä, että paino harvoin on stabiili läpi aikuisiän, vaan se reagoi eri elämänvaiheisiin ja elämäntyyliin. Ideaalia painoa on vaikeaa määritellä. Vaihteluväli on suurta; esimerkiksi 160-senttisellä niin sanottu normaalipaino asettuu jonnekin 47-64 kiloa väliin. Työtilanteen aiheuttaessa kuormitusta jää itsestä huolehtiminen ja liikkuminen vähäisemmäksi, mikä näkyy painossa. Voimaharjoittelua harrastaessaan painaa enemmän kuin silloin, kun illat kuluvat pitkillä juoksulenkeillä. Jotkut syövät stressaantuneena enemmän kuin tavallisesti, ja joillakin syöminen vähenee. Imetysaikana voi olla hoikempi kuin tavallisesti, mutta voi myös olla, että pikkulapsiaika kuormittaa niin, että esimerkiksi makeaa tulee syötyä enemmän.

Moni osaa antaa jonkin tietyn painohaarukan, johon oma paino mielellään hakeutuu, kun elämä on hyvässä tasapainossa. Siinä se juju onkin - tasapaino. Sen lisäksi että kiinnität huomiota siihen, paljonko painat, voit miettiä, oletko tasapainossa. Tasapaino ei ole jokaisen suupalan tarkkailua, muttei holtitonta hälläväliä-asennettakaan syömisen suhteen. Ei liikuntaa ylikuntoon asti, muttei myöskään yksinomaan sohvalla makoilua. Riittävästi unta, tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitämistä ja mukavien asioiden tekemistä. Armollisuutta ja myötätuntoa itseä kohtaan, mutta samalla sopivasti tavoitteellisuutta. Näillä eväillä painokin asettuu helpommin omaan haarukkaansa.


Hyvää vuoden alkua!

Laura


Kommentoi