Smoothie ohimennen, leipä matkan varrella välipalaksi. Maailmalla jylläävä välipalaistuminen on vähän puolihuolimattomasti liukunut ruokavaliooni. Samalla syömisestä on tullut oheistoimintaa.
En ole asian äärellä yksin. Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat välipaloista lähes 40 prosenttia päivän kaloreista, kun suositus olisi lähempänä 15 prosenttia. Meistä on tullut välipalakansaa.
“Välipalaa aina matkan varrelta”, mainostaa maan suurin kioskiketju ikkunoissaan. Se kertoo hakevansa kasvua erityisesti mukaan ostettavasta pikkusyötävästä. Kaupoissa neliöitä valtaavat välipalahyllyt. Kolmioleivät ja smoothiet uppoavat kansaan niin hyvin, että niille kannattaa varata lisää hyllytilaa. Karkkihylly on ilmestynyt kaikkialle postista rautakauppaan. Saatavilla on määrättömästi herkkuja, syötävää on koko ajan käden ulottuvilla. Myyntiluvut kertovat, etteivät ne jää hyllyyn happanemaan.
Samalla syöminen on siirtynyt pöydän äärestä osaksi muuta tekemistä, oheistoiminnaksi. Huomaan lusikoivani välipalajogurtin samalla kun kirjoitan tätä tekstiä. Iltapalan aikaan pyörin sosiaalisessa mediassa. Liian harvoin istumme ajan kanssa pöydän ääreen - ilman lehtiä, tablettia tai muuta viihdykettä. Jos ei jaksa kokata, kahden aikuisen taloudessa syöminen lipsahtaa helposti leiväksi, jogurtiksi ja pieniksi huikopaloiksi.
Välipalavalikoima ei ole terveellisimmästä päästä. Kolmioleivän ravintoarvot ovat suurinpiirtein hampurilaisen tasolla, vain toisesta niistä puhutaan roskaruokana. Kaloreista ei puhu enää kukaan, vaikka vanha totuus ei ole muuttunut niiden osalta. Ylistettyjä terveellisiä rasvoja tihkuva smoothie, jossa on avokadoa ja pähkinöitä, voi sisältää tuhdin aterian verran kaloreita.
Ruokakeskustelussa korostuu terveellisyys, mutta säännölliselle ateriarytmille ja kunnon aterioille ei löydy puhemiestä. Keskustelussa kalakeitto häviää hyvän olon jäätelölle. Onko meillä todella aina nälkä vai syömmekö enemmän tottumuksesta ja nautinnonhalusta?